tiistai 21. kesäkuuta 2016

Retki Punavuoren poluille

Ympäristöluotsit suuntasivat pienellä porukalla viime perjantaina Puuppolaan tutustumaan Punavuoren alueeseen. Yksityismailla sijaitseva Punavuori kuuluu Kuukanpään kulttuurimaisemaan ja on hieno näköalapaikka. Vuoren päältä löytyy upeita eväs- ja taukopaikkoja, joilta voi ihastella huikeita näköaloja, mutta me ympäristöluotsit suosittelemme ottamaan myös muut näkökulmat huomioon.


Punainen vuori
Vuori on nimensä mukaisesti punainen, kivilaji on punainen apliittigraniitti. Punavuori, korkeus 175 metriä merenpinnasta, onkin geologisesti arvokas kohde ja ehdottomasti kannattaa etsiä polku myös vuoren juurelle, jotta pääsee pystysuoria kallioita ihmettelemään alhaalta käsin.

Retkipäivämme sattui sadejakson keskelle, mutta juuri aamupäivän tunteina oli poutaista ja kiusaa oli vain itikoista. Vuoren juurella on kuitenkin paljon ajan saatossa pudonneita kivenlohkareita, jotka sateen jäljiltä voivat olla liukkaita, joten askeleet kannattaa ottaa harkiten.

Yhä ylös yrittää
Ympäristöluotsimme Raija ei päässyt retkelle mukaan, mutta kertoi mielenkiintoisen tarinan. Perimätieton mukaan Punavuorella oli Isovihan aikaan (1713-1721) tapahtunut jänniä. Venäläiset kasakat olivat ajaneet takaa lähialueella asuvaa emäntää ja hänen seitsemää lastaan. Neuvokas emäntä lapsineen pääsi kuitenkin livahtamaan kasakoilta pakoon Punavuoren luona. Mutta miten? Vastassahan on ja on ollut pystysuora, korkea kallio. Raija tiesi kertoa, että Punavuoren päälle on paettu Pukinpolkua pitkin - kyseessä on vaikeakulkuinenkin reitti, osittain halkeamaa pitkin kulkeva. Retkellämme oli mukana Upe, joka tarinan kuultuaan alkoi hetimiten selvittää Pukinpolun sijaintia. Se löytyikin, ja kyllä siitä ylös pääsee, mutta ei puhtain sormin ja polvin. Pukinpolun kapuaminen onnistuu ilman köyttä, joten... seikkailu kutsuu!



Juuri nämä vanhat tarinat ovat kiehtovia ja houkuttelevat tutkimaan vuorta tarkemmin. Vuoren päällä on kalliossa kuulema vielä pieniä hiidenkirnuja! Niitä emme tällä retkellä edes muistaneet etsiä, joten ilman muuta Punavuorelle mennään uudestaan. Sanotaanhan laulussakin, että Rööperiin mä kaipaan niin taas uudelleen...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Toivotamme kaikille kaunista juhannusta ja leppoisia, kesäisiä lähiluontoretkiä!


1 kommentti:

  1. Puanvuoretki kaihertaa yhä, kun meni ohi, oisko uusintaa mahdollista järjestää?

    VastaaPoista